Vaalitulokset

Suomen kansa on jälleen äänestänyt ja vaalitulos on selvillä. Mielipiteitä voi olla suuntaan tai toiseen, mutta pidetäänhän mielessä että näin se demokratia toimii - Jos kansa saa päättää, tältä se näyttää.

Keskustalle jälleen suurvoitto, mutta enemmän kiinnostaa tietenkin se että Perussuomalaiset ovat lähes jaetulla kakkossijalla Kokoomuksen kanssa. Monet ovat odottaneet vanhojen "dinosauruspuolueiden" häviötä juuri siitä syystä, että Suomi muuttuu, mutta ikivanhat politiikkosedät eivät. Siksi haluamme uutta. No, ilmeisesti keskustan dinosaurukset ovat edelleen suosiossa, ja osaksi varmasti kiitokset sille, että keskusta on pyrkinyt "nuorentamaan" imagoaan, sekä edustajiaan. Todellisuudessa demarit ovat ainoa dinosauruspuolue jotka kokivat häviötä, ja ovat nyt neljänneksi suurin puolue. 

Selvä, eli uusia tuulia kaivataan, ja tämä on ilmeisesti kansan mielestä perussuomalaisten hartioilla kannettavana. Perussuomalaisilla on monta korttia käytettävänä: maahanmuutto näkyy jo kaikkien kaupunkien katukuvassa, ja on enemmän ja enemmän tapetilla. Perussuomalaiset pyrkivät myös "maanläheisyyteen" ja "kansankielellä puhumiseen", eli kalastavat ääniä sekä kaupungeissa, että maakunnissa. Populistipuolueet yleensä nousevat ja kaatuvat yhtä lujaa, mutta persut ovat vahvempia kuin koskaan. Monet luulevat että tämä johtuu nimenomaan siitä että ihmiset eivät enää jaksa valehtelevia politiikkoja sekä kysymysten kiertelemistä. Tämä "tavallinen tallaaja eduskuntaan" mentaliteetti vaikuttaa myös toimivan, ja maahanmuuttokriittisyys on tällä hetkellä muodissa. Tässä on hyvät ja huonot puolensa. Se on hyvä jos joku omaa vahvat mielipiteet, on valmis kertomaan tästä ihmisille, ja ihmiset haluavat sen perusteella hänet eduskuntaan.

Valehteleva politiikko sekä kysymysten kierteleminen taas vaikuttaa olevan ongelma vain niille jotka eivät ole kovinkaan kokeneita yhteiskunnallisissa asioissa. Ja jos ei ole kovin kokenut yhteiskunnallisissa asioissa, on myös helppo muodostaa vahvoja mielipiteitä. "Perkeleen mutakuonot!" on lause jonka voi sanoa helposti ilman suurta taustatutkimusta. "Suomen talouden elvyyttäminen" taas sisältää enemmän. Rautalankaa vääntämällä: mikään poliittinen asia ei ole mustavalkoinen. Mikään poliittinen asia ei myöskään ole absoluuttinen. Siksi ei ole olemassa kyllä tai ei vastauksia. Harva asia on kyllä tai ei. Ja sillon kun politiikolta pakotetaan väkisin yksinkertainen vastaus "kansan kielellä", on välttämätöntä että sanoo jotain joka ei kokonaisuudessaan aina pidä paikkaansa. On syy siihen miksi matematiikan kokeessa vastaus on rivi, ja yhteiskuntaopissa vastaus on essee. Kiertelevät ja kaartelevat valheet ovat siis ihmisten yritys kuvailla monimutkaisia ja vaihtelevia asioita, kirjan pituisella tiedolla tungettuna kahden minuutin haastatteluun. 

Mutta kansa tahtoo suoraa faktaa lätkittynä pöytään, ja ovat nyt yhdessä sitä mieltä että keskusta ja perussuomalaiset kykenevät siihen. Ja voin tässä antaakin pari esimerkkiä selkeistä poliittisista mielipiteistä jotka esimerkiksi koko kansan Timppa on laatinut: ei abortille, ei homoavioliitolle. Timo Soini on katolilainen, ja kunnon kristittyhän omaa perinteiset, konservatiiviset arvot (miten se dinosaurus?). Kertokaa toki onko järkevää että heteroseksuaalinen ihminen joka ei itse voi sukupuolensa ansiosta hankkia aborttia aktiivisesti ajaa politiikkaa jossa näitä kahta asiaa rajoitetaan, tai kielletään? Ja onko vaarana että "perinteisten arvojen" takana piileksii muita, vastaavia kieltoja joita nämä kaksi asiaa vain symbolisoi?

Siitä voin olla varma että sekä homoavioliiton- että abortinvastaisuus symbolisoi sitä, että Timo Soinille on elintärkeää mitä muut ihmiset puuhaavat omissa sängyissään. Olen myös sitä mieltä että homoavioliitonvastaisuus symbolisoi vähemmistön halveksumista, ja abortinvastaisuus symbolisoi naisen oikeutta päättää omasta vartalostaan. Ja kun kerta puhutaan kristillisistä arvoista, ottakaa huomioon että tuleva pääministerimme Juha Sipilä on lestadiolainen, eli kaikista suomessa esiintyvistä uskonnonryhmistä yksi fundamentalistisin, vanhoollisin. 

En yritä itse kritisoida sitä etteikö uskovainen ihminen kykene järkeviin poliittisiin päätöksiin. Sipilä voi olla hyvinkin kokenut ja oikeudenmukainen pääministeri, ja Timo Soini voi olla monella tavalla hyvä poliitikko. Sen sijaan on useasti todistettu että nämä ihmiset ajavat määrättyjä kysymyksiä oman arvojensa mukaan, eikä esimerkiksi sen mukaan mitä kansa haluaa. Muistatte varmaan että homoavioliittolaki oli kansanaloite. 

Olemmeko valmiita elämään hallituksen alla jossa pari vaikutusvaltaista vanhoollisherraa pystyvät nujertamaan sen, minkä suuri osa kansasta on oman tahtonsa avulla kerännyt kasaan, omien arvojensa perusteella. Kuulen usein että laaditaan mikä tahansa politiikkaan liittyvä argumentti pöytään, ja huudetaan Suomi takaisin keskiajalle!

Mutta tämän asian suhteen pahasti pelkään että sinne me olemme matkalla. 

Kymmenen ärsyttävää musiikinkuuntelijaa

Jostain syystä monella ihmisellä on niin häiriintynyt suhde musiikkiin että se ajaa ne käyttäytymään kuin talipäät. Tässä olen listannut teille omat henkilökohtaiset inhokkini:

1. "Artisti on pilalla jos se on kuuluisa"
Ihminen joka kokee että aito musiikki on vain sellaista jonka kirjoittanut ei ilmeisesti saa kunnolla rahallista korvausta työstään. Musiikkihan on automaattisesti pilalla jos sitä kuulee esimerkiksi radiossa tai siitä artistista on juttua jossain lehdessä. Tämän ihmisen täytyy myös peitellä ja kieltää täysin että on joskus väittänyt pitävänsä artistista joka nyt on tullut julkisuuteen vaikka aikaisemmin olikin "siististi UG".

2. "Et ole varmaan kuullut tästä"
Ihminen joka soittaa sinulle mitä tahansa kappaleita olettaen että et itse ole koskaan tutustunut musiikin etsimiseen. "Hei oon kuunnellu tällasta ku Lady Gaga et oo varmaan koskaan kuullu tätä.."

3. "Kaikkien pitää tietää mitä kuuntelen!"
Ihminen joka ei elämässään ole löytänyt omaksi ilokseen kappaleen vaan tämä ilo on jaettava kaikkien kanssa. Hei ihanaa että Spotifyssä ja Last.FMässä ja kaikissa mahdollisissa palveluissa on mahdollisuus toimintoon joka lakkaamatta ilmoittaa kaikille mitä kuuntelen tällä hetkellä! Oletan myös että jokainen ystäväni haluaa päivittäin katsoa 70 linkkiä eri biiseihin jotka lähetän!

4. "Olen päättänyt mitä kuuntelen loppuelämäni"
Ihminen joka on käsittänyt musiikinkuuntelun samalla tavalla kuin tavaroiden omistaminen: Jossain vaiheessa niitä on tarpeeksi, ja sitten en hyväksy enää mitään uutta. Hei tiesitkö että artisti josta pidät on myös toisessa yhtyeessä joka tekee samanlaista musiikkia? Ei väliä musiikkikiintiöni on jo täynnä. Tähän kategoriaan kuuluu myös ihmiset jotka kynsin hampain pitää kiinni jostain määrätystä musiikkilajista eikä suostu kuuntelemaan elämässään mitään muuta silmiä pyörittelemättä.

5. "Ennen tehtiin paljon parempaa musiikkia"
Ihminen joka on sitä mieltä että kaikki 70-luvun jälkeen tehty musiikki on automaattisesti huonoa. Ei väliä vaikka tänä päivänä musiikkilajeja on sadoittain enemmän ja uusia ideoita ja artisteja ilmestyy päivittäin - se on kaikki huonoa. Ilmeisesti sitten parempi äänenlaatu pilaa kappaleen?

6. "Musiikki kuulostaa paremmalta vinyylillä"
On asia erikseen jos tahtoo kerätä ja omistaa vaikkapa vanhoja vinyylejä tai CD-levyjä tai mitä tahansa. Mutta ihmiset jotka väittävät että vinyylillä musiikki olisi erillaista ja paremman kuuloista voisivat yhtä hyvin olla sitä mieltä että ruoka maistuu paremmalle pahvilautasella. Puhumattakaan siitä että tämän asian väittäminen on vaan tapa saada kaikki tietämään että omistaa vinyylejä. Koska onhan se tosi harvinaista ja uskomatonta ja tekee sinusta mahtavan ihmisen.

7. "Genrehifistelijät"
"Anteeksi nyt vaan, tämä ei todellakaan ole jazzia vaan Avant-Garde fuusiojazzia."

8. "Musiikkihifistelijät"
"Itse arvostan paljon enemmän Princen tuotantoa vuoden -79 ja -83 välillä jolloin hänen emootioiden abstrakti melankolia assosioi vahvemmin matalien resonanssien symmetriaan"

9. "Miten voit pitää metallimusiikista"
Tämä pätee myös muihin musiikkilajeihin mutta itse kuulen tätä useimmiten metallimusiikin suhteen. "Miten voit pitää siitä sehän on vaan epämääräistä räminää eikä sanoista saa selvää!" Jokaisella ihmisellä on varmasti musiikkilajeja joista ei itse pidä, jospa yrittäisimme jakaa samaa ymmärrystä myös muille.

10. "Hei kuunnelkaa tää biisi!"
Olet juhlissa jossa kaikki tanssii saman geneerisen tanssimusiikin tahtiin ja yksi sankari päättää että nyt on hyvä aika soittaa "tosi hyvä biisi" jonka tahtiin kukaan ei voi tanssia eikä ketään kiinnosta kuunnella. Olisiko se sittenkin pitänyt säästää ihan omana tietona se lempparibiisi ja antaa ihmisten heilutella persettään biisin tahtiin johon se onnistuu.Tähän kategoriaan kuuluu myös ihmiset jotka pitävät vain yhdestä genrestä ( joka tässä tapauksessa ei ole tanssimusiikkia ) ja joiden pitää joka bileissä tulla soittamaan "jotain oikeeta musiikkia" josta siinä yhteydessä vain itse pitää.

Huumorintaju

Olen miettinyt miten ristiriitaista se onkaan, että ihmiset jotka kuvailevat itseään sosiaalisina tai huumorintajuisina usein ovat juuri päinvastaisia. Ehkä ihmiset jotka kuvittelevat tulevansa kaikkien kanssa toimeen eivät osaa katsoa niinkin monimutkaista asiaa kuin sosiaalista kanssakäymistä monimutkaisena asiana, vaan koska eivät ymmärrä kuinka laaja ja kattava käsite se on, kuvittelevat hallitsevansa sitä paremmin kuin mitä tekevät. Kun taas ihmiset jotka pärjäävät kanssakäymisissä paremmin ovat tietoisempia siitä kuinka vaikeaa ja monipuolista se oikeasti on ja tästä syystä nöyrtyvät myöntämään etteivät ehkä ole niin taitavia siinä. Samanlailla kun ihminen luulee olevansa viisas mitä vähemmän hän asioista tietää. Tietämättömyys siitä kuinka paljon ei tiedä on varmasti rohkaisevaa ja vähentää epävarmuutta. Sama pätee myös huumorintajuun: jotenkin tuntuu että ne, jotka kuvailevat itseään kovaan ääneen huumorintajuisina, ovat ne jotka kaikista kiusallisimmin kertovat pitkäveteisiä ja kuluneita vitsejä ja nojaavat vanhoihin, jo uutena keksittyinä kliseisiin lausahduksiin kuten "Jeesus tulee, osta kypärä".

Vaikka en itse olekaan mikään diskurssianalyytikko, en voi olla huomaamatta miten termiin huumorintaju kuuluu sekä sana huumori, että taju. Jos oletetaan että huumori tarkoittaa asioita jotka ihmiset yleisesti kokevat hauskoina kuten esimerkiksi vitsit, lausahdukset, vahingonilo ja tilannekomiikka, voitaisi olettaa että sana taju edustaa kykyä ymmärtää missä tilanteissa mikäkin humoristinen asia on hauskaa, ja mitkä asiat jäävät siihen eikä niillä enää ole uudelleen kerrottuina samaa koomista arvoa. Jokainen on varmasti ollut keskustelussa jossa joku kovasti yrittää kertoa  tapahtumaa joka selvästi uudelleen kerrottuna on kadottanut kaiken alkuperäisen hauskuuden, esimerkiksi jonkun humoristisen elokuvan tapahtumaa. Mielestäni on silloin kyseessä ihminen joka ymmärtää käsitteen huumori, mutta ei omista minkäänlaista tajua sen suhteen. Jos osaa tunnistaa huumoria tilanteesta muttei ymmärrä miten sitä tulevaisuudessa voi soveltaa muihin tilanteisiin, tietää mitä huumori tarkoittaa ja osaa nauttia siitä muttei omaa huumorintajua.

Olen myös sitä mieltä että huumorintajua ei varsinaisesti voi opetella. Se, että lukee etukäteen vitsejä jotta muistaisi ne myöhemmin että kankeasti voi tuoda ne keskusteluun ja pakottaa ihmiset kerta toisensa jälkeen väkinäiseen nauruun ei tee kenestäkään huumorintajuista. On pakko ymmärtää ettei asiat jotka jonkun mielestä on hauskoja, automaattisesti tee niistä kaikkien mielestä hauskoja. Jos arvostelee toisen reaktiota omaan vitsiin leimaamalla sen huumorintajuttomaksi, ei vika välttämättä ole yleisössä vaan esiintyjässä joka ei ymmärrä mikä vitsi sopii mihinkin tilanteeseen.

Mielenkiintoista tässä on kuitenkin se, että ne jotka ovat keskustelussa kaikista kiusallisimpia ovat ne jotka omasta mielestään ovat hyvinkin hauskoja kun kankeasti yrittää tunkea puujalkavitsejä joka väliin. Nämä ovat myös ne jotka omasta mielestään ovat kaikista huumorintajuisimpia, kun taas ne jotka luonnostaan osaa muokata suuren määrän omasta puheestaan tavalla joka viihdyttää kaikkia eivät koe samaa tarvetta kertoa kaikille kuinka huumorintajuisia he ovat, vaan osaavat tunnistaa rehellisesti viihdyttyneen reaktion ja saavat tästä riittävän positiivisen palautteen.

Terminologia hakusessa.

Häiritseekö ketään huonolaatuisen ( ja valitettavasti usein myös "hyvälaatuisen" ) median häikäilemätön termien väärinkäyttö? "20 asiaa jotka vain masentuneet voivat ymmärtää" "Onko kumppanisi narsisti - Tee testi!"

Jaa, että lue 20 väitettä melankolisesta arjesta ja samaistu ihmisten kanssa jotka sairastavat mielialahäiriötä jonka johdosta hypothalamus-aivolisäkkeen lisämunuaiskuori-akselin toiminta heikkenee kortisolin lisääntyessä ja glukokortikoidireseptorien aktivaatio lisää väliaine glutamaatin toimintaa? Lause "Se kun joskus väsyttää kovasti" kertookin suoraan neurokognitiivisista toiminnoista ja hippokampuksen relatiivisesta koosta. Ei, koska sana "masentunut ( depressio )" ei ole sama asia kuin alakuloinen. Näitä aivotoiminnallisia dysfunktioita ei myöskään ilmene hetkellisestä surun tilasta.

Sama pätee narsismiin. Kysymys on muotoiltu "Onko kumppanisi narsisti?" kun sitä mitä tavoitellaan on "Koetko joskus kumppanisi käyttäytymisen omahyväiseksi?". Kysykää huvikseen Iltalehden lukioilta kuinka moni osaa selittää kumpaakaan termiä oikeaoppisesti. Miksi käyttää sanaa masennus kun on olemassa sana alakuloinen? Miksi vääntää siitä kompromissisana masentuneisuus kun ne ovat kaksi ihan eri asiaa. Persoonallisuushäiriö narsismi ja ajattelemattomuus tai kusipäisyys eivät myöskään ole synonyymejä.

Jos ihminen kokee oman olonsa tavallista huonommaksi, ei tarvitse heti käyttää voimakkainta sanaa mitä löytyy. Sana alakuloisuus tai suru eivät tee omasta tunnetilasta "vähemmän tärkeää". Yhtä vähän kun masennus-sanan väärinkäyttö tekee siitä yhtään sen vakavempaa. Jos koet jonkun käyttäytymisen epämukavaksi tai itsekeskeiseksi se ei tee siitä ihmisestä narsistia. Lopettakaa sanojen levittäminen jonka tarkoitusta ette tiedä.

Miksi ei sitten suoraan puhuta kunnanjohtajista diktaattoreina, peruskoulusta akatemiana tai naapurin porakone-sessiosta maanjäristyksenä. Jos sillä ei kerta ole mitään väliä mitä sanoo eikä niinkään väliä minkä takia on keksitty termi juuri määrätylle asialle - Sen sijaan kun voi toisten junttikaverien kanssa ylpeillä siitä miten on oppinut sanan jossa on enemmän kuin kaksi tavua.

Pakkoruotsi.

Kyllä, nyt menee taas Suomalaisilla niin hyvin että valituksen aiheet ovat loppumassa kesken. Aina kun näin käy kaivetaan esiin vanha kunnon pakkoruotsi keskustelu. Tämä on mm. kireän alkoholilain ja polititikkojen palkkatason ohella perus junttisuomalaisen lempi "nyt otan kantaa tärkeään yhteiskunnalliseen ongelmaan"- puheenaihe.

Pakkoruotsissa ongelmana on se, että suomalainen ei koe että tekee ruotsinkielellä yhtään mitään. Onhan se ihan itsestään selvää että jos osaa jonkun toisen kielen niin se on aivan turhaa, etenkin kun ruotsinkielen avulla pystyy ymmärtämään muita pohjoismaisia kieliä lähes täydellisesti, on helpompi opetella muita samantyyppisiä kieliä kuten saksaa ja englantia, ja, niin, pystyy kommunikoimaan oman maan vähemmistön kanssa. Kaikki nämä asiat ovat täysin turhia.

Puhumattakaan siitä mitä pakkoruotsi vie meiltä pois. Pakkoruotsi on kaiken konsumoiva musta aukko opetussuunnitelmassa joka eliminoi kaikki mahdollisuudet opiskella mitään muita kieliä. "Miksi meillä on pakkoruotsi kun voisi opiskella jotain tärkeämpää?" Koska pakkoruotsi kieltää kaiken muun kieliopetuksen. Se vie kaiken tilan, kaiken potentiaalin opetella mitään muuta ja kaiken energian pärjätä koulussa. Pakkoruotsi on olemassa siksi että voisimme syövyttää opiskelijat hitaasti hengiltä. Haluaisitko opiskella ranskaa, saksaa tai venäjää? Koulussa on sellaiset mahdollisuudet sekä ala- että ylästeelta eteenpäin. Puhumattakaan siitä kuinka paljon eri kieliä yliopistossa saa opiskella. Mutta se ei valitettavasti käytännössä ole mahdollista koska pakkoruotsi tulee sinun ja potentiaalisen avaran kielimaailman välille ja työntää sinut takaisin synkkään suohon jossa joudut takaisin taivuttamaan epäsäännöllisiä ruotsinkielisiä verbejä.

Pakkoruotsi on sen takia uniikki aine. Mikään muu aine ei pysty tähän. Ei ole pakkokemiaa tai pakkomatematiikkaa tai pakkoliikuntaa. Nämä aineet, joiden tuntitarjonta on täsmälleen yhtä aikaa konsumoivaa, eivät maagisesti tuhoa kaikki mahdollisuudet opiskella mitä lystää. Ne eivät kykene tukehduttamaan kaiken muun opetuksen niinkun pakkoruotsi tekee.

Sanotaan että kyseessä ei ole ruotsinkielenopetusta mitään vastaan, pitäisi vaan itse saada päättää mitä haluaa opiskella. Koska itse ainakin ala-asteella omaksuin täydellisen ymmärryksen maailmasta ympärilläni ja mitä taitoja minulta vaaditaan jotta pärjäisin tulevaisuudessa ja pystyisin saavuttamaan täydellisen potentiaalini veronmaksajana. Pitää antaa 7-vuotiaalle itse ohjat, mahdollisuus päättää mitä haluaa opiskella. Mutta tämä siis ei tarkoita mitään muuta ainetta paitsi pakkoruotsia. ja edelleen kyseessä ei tosiaan ole mikään hyökkäys toista kotimaista kieltämme kohtaan. Eihän mikään muu aine täydellisesti tuhoa ihmisen kykyä ajatella ja toimia paitsi pakkoruotsi.

Joten sinä keski-ikäinen mies joka peruskoulun jälkeen lähdit suoraan isäsi sementtifirmaan töihin ja olet kaivanut ojanpohjaa viimeiset 40-vuotta: olen pahoillani että kun oikein kovaa yrität muistella kouluajoiltasi yhtään mitään, sinulle tulee mieleen pakkoruotsi joka on vienyt 120 tuntia elämästäsi ja tuhonnut täysin koko tulevaisuutesi. Olen pahoillani että tämä asia on sinulle kaikkien muiden valtiollisten ongelmien yläpuolella ykkössijalla ja herättää sinut öisin kun tuskanhikisenä huudat ja sätkit kauhusta muistellen pakkoruotsin konsumoivaa otetta kurkustasi. Ymmärrän täysin miten sinulla on minkäänlaista kykyä käydä järkevää keskustela yhtään mistään ja toivon että tulevaisuudessakin saan lukea sinun mieltä avartavia mielipiteitä joka ikisellä keskustelupalstalla jossa fontti on sen kokoinen että pystyt lukemaan ja kirjoittamaan sinne.

Seuraavan asteen Lähi-Itä kohu

Jos joku vielä tänä päivänä ei ole tietoinen Israel-Palestiina konfliktista jota on jatkunut tuosta 1900-luvun puolesta välistä asti ja aina tasaisin välein nousee median huomioon en tiedä minkä kiven alla olette asuneet. Mutta niille jotka ovat epävarmoja siitä mitä on tapahtunut ja miksi tästä jälleen kerran kiljutaan kovaan ääneen kertaan suurin piirtein mitä on tapahtunut:

Oli olemassa maa nimeltä Palestiina. Maailmansotien aikana ja etenkin toisen maailmansodan jälkeen sinne muutti joukoittain juutalaisia koska niitä oli sorrettu, ne kokivat olevansa ilman kunnollista kotia muualla maailmassa ja ( henkilökohtainen lempparini ) raamatussa sanotaan että Israel kuuluu juutalaisille, jumalan valitulle kansalle. Mutta siellä tosiaan asui arabeja jo valmiiksi. No, harmi.

Perustettiin kuitenkin Israelista itsenäinen valtio ( alue oli jo ollut brittien alaisena hetken aikaa ) olemassa olevan Palestiinan päälle. No, ymmärtäväiset juutalaiset kuitenkin suostuivat jakaa oman maansa arabien kanssa kahtia, niille oma kaistale maata ja meille oma kaistale maata. Kas kummaa kun Palestiinan osuus maasta rupesikin nopeasti kutistumaan. Ja jostain syystä arabit eivät oikeudenmukaisen sovittelun ja rauhaisan Israelin edessä kuitenkaan pitänyt ajatuksesta että perustetaan itsenäinen valtio olemassa olevan valtion päälle. Kumma juttu.

Ymmärrettävää on että konflikti tänä päivänä ei enää ole niin yksinkertainen kun mitä se oli vuonna 1948. Useita uusia sukupolvia juutalaisia asuu Israelissa, ovat syntyneet sinne ja ovat syyttömiä siihen että heidän "demokraattinen valtio" on valloitettua maata. Samaan aikaan vuosi vuodelta kutistuneella Gazan alueellakin on syntynyt uutta sukupolvea ja varmasti molemmin puolin ihmisille on opetettu lapsesta asti vihaamaan toista osapuolta. Ja niinhän ne tekevätkin. Vihaavat.

Nyt jälleen median huomioon noussut konflikti jakaa ihmisten mielipiteet kahtia. Jostain syystä on pakko olla joko pro-Israel tai pro-Palestiina, ja riippuen kumpaa olet sinun on heittäydyttävä rooliisi niin täysillä ettet suostu näkemään asiaa muuna kuin mustavalkoisena. Ja riippuen puolestasi olet automaattisesti myös pro-demokratia, anti-semiitti, pro-Islam tai vaikkapa pro-terrorismi. Koska rauhan neuvottelut ovat sujuneet molemmilta yhtä huonosti, pommitteluja on yritetty molemmilta puolilta yhtä paljon ja molemmilla on yhtä paljon kiinnostusta luovuttaa maa toiselle osapuolelle. Siksi kaikella logiikalla asiasta ei voi puhua järkevästi vaan täysin asiaankuulumattomat ihmiset asettuvat saman tason fanaattiseen pakonomaiseen vaahto-suussa-saarnaamistilaan kuin ne joiden syystä konflikti ylipäätään on edelleen olemassa.

No, tehdään sitten niin. Koska muodissa on kirjoittaa shokkiefektillä säestettyä vahvaa retoriikkaa joko Israelin tai Palestiinan puolesta vaikkei ymmärrä Lähi-Idän konfliktista juurikaan mitään ja vauhkoa siitä miten Hamas syö lapsia aamupalaksi, ja levittää omaa mielipidettään jota ketään ei varmasti kiinnosta sosiaalisessa mediassa teen itsekin saman.

Israel ei kuulunut juutalaisille. Kyseessä oli maan kaappaus. Sille vaan ei 60 vuotta myöhemmin enää niin helposti tehdä mitään. Niitä jotka sinne muuttivat vuonna 1940-jotain ja epäoikeudenmukaisesti veivät Palestiinalaisten maita ei varmasti siellä tänä päivänä ole enää paljoa jäljellä joten paikan päällä olevia juutalaisia on vaikea syyttää asiasta. Puhumattakaan siitä että Israel ei ole 100% juutalainen valtiokaan. Vaikka kovin niin väittävät.

Palestiinan puolella on radikaalimpaa terrorismia. Hamas on terroristiryhmä ja varmasti globaalissa perspektiivissä ihan yhtä fanaattisia asiassaan kun mikä tahansa muu terroristiryhmä. Terrorismi on väärin. Mutta ottakaa nyt kuitenkin huomioon että entinen Israelin kokoinen maa on tänä päivänä n. Espoon kokoinen rannikonkaistale jossa asuu lähemmäs 2 miljoonaa traumatisoituja sodassa kasvaneita ihmisiä joiden maita vuosi vuodelta riistetään pois. Järjestäpä itse sinne toimiva demokraattinen poliittinen järjestelmä joka pitää "maan" järjestyksessä ja ajaa Palestiinan asiaa. Jokainen tietää että kriisissä kukkii poliittinen radikalismi. Ja jos joku maa on ahdingossa niin Palestiina.

Se että Palestiinalaiset sotivat vastaan ei johdu siitä että Islam haluaa valloittaa maailman. Se johtuu siitä että niiltä riistettiin maa joka kaikella oikeudella kuului niille. Paitsi, niin, raamatun mukaan.

Se että Syyriassa muslimit tappaa toisiaan ei ole rinnastettavissa Israel-Palestiina konfiktiin eikä sillä ole asian kanssa mitään tekemistä. Jos joku väittää että Palestiinalaiset ovat joukkomurhaajia koska niillä on sama uskonto kuin Syyrialaisilla jotka tappavat ihmisiä siellä paraikaa niin ne voisi yhtä hyvin väittää olevansa sukulaisia Napoleonille koska niillä on kaksi jalkaa ja niin oli herra Bonapartellakin.

Pro-Israelilaiset rakastavat mainita miten Israelissa rakennetaan väestönsuojia ja yritetään suojata kansalaisia kun taas Palestiinassa ihmisiä käytetään "ihmiskilpinä" eikä siellä laiteta varoja niiden suojelemiseen. Ai meinaatte että varakkaiden juutalaisten ja niiden länsimaalaisten ystävien rahoilla rakennettu Lähi-Idän yksistä varakkaimmista valtioista helpommin pystyy laittamaan varoja ihmisten suojaamiseen kun Espoon kokoinen alue jonka lähes kaikki viljelymaat ovat nykyään Israelin omaisuutta ja ihmiset kuolevat siellä nälkään? Kumma juttu kun ei riitä varat suojelemaan 2 miljoonaa ihmistä ahtautuneena pienelle rannikkokaistaleelle.

Sitten vielä tämä. "Jos Israel kerta olisi halunnut vallata Palestiinan niin ne olisivat jo tehneet niin, siksi ei voi väittää että Israel olisi kaapannut Palestiinaa". Selvä eli otetaan Palestiinalta pois viljelysmaat lohko kerrallaan, ajetaan ihmiset kaikki pienelle rannikkokaistaleelle jossa he epätoivoisesti asettavat toivonsa radikaaliterroristiryhmän käsiin, annetaan niiden pitää se pieni läntti maata ja kovaan ääneen ylpeillään miten tässä tosiaan ei ole mitään valloitettu?

Selvennän vielä. Terrorismi on väärin ja väkivaltakin. Mutta se joka väittää että Palestiinaa sympatisoivat ihmiset ovat anti-semiittejä ja terrorismin puolella ovat seuraavan asteen idiootteja jotka ovat häpeäksi joka ikiselle lukutaidolliselle länsimaalaiselle ihmiselle sekä niiden kotieläimillekin.

Nyt loppui se valokuvaaminen.

Kyllä tästä varmaan jaksaa yksi jos toinenkin valittaa mutta aijon itsekin liittyä joukkoon. Etenkin kesäisin on pakko kerätä sosiaaliseen mediaan joka ikinen auringon nousu, lasku, päivän vaateasu, aamukahvi, nurmikko, jokainen kukka joka tulee vastaan. Kaikkea pitää valokuvata ja se on pakko laittaa jonnekin muiden ihailtavaksi.

Lähdet näkemään kavereita ja molemmat valokuvaatte omaa kahvia, kaverin kahvia, kaveria, itseään kaverin kanssa, näköalaa, itseään näköalan edessä ja kaveria näköalan edessä. Koko päivä meneekin jo siinä valokuvaamisessa, ja sitä kaverin näkemistä ei juurikaan tapahdu. No, eipä siinä, kaveri tekee luultavasti tismalleen samaa. Syy siihen miksi se onkin niin aikaa vaativaa se valokuvaaminen on se että tarkoituksena on antaa itsestään ja omasta elämästä mahdollisimman loistokas ja ihailtava kuva. Et vaan käy juomassa kupillisen kahvia vaan se on #coffee #bestfriend #sunnyday #lovesummer ja yhtäkkiä tavallinen kahvihetki seepiafilterin läpi näyttääkin jo paljon siistimmältä muiden silmissä kun mitä se oikeastaan oli.

Siinä sitten yhdessä voidaan ihailla toistemme kahvikuppeja päivästä toiseen kyllästymättä ja sekä kilpailla muiden joukossa parhaasta imagosta kuten myös salaa kadehtia kaikkien muiden kuvia ja tykkäysmäärää.